Kuuroille korville

Mää oon Sipe! Mulle on turha huutaa tai haukkua tai räksyttää tai louskuttaa tai wouwouwouata, kun en mää kuule kuitenkaan mitään. Moiselle kallistan päätäni aistikkaasti ja ymmärrän elantokielesstä (elekieli, toim.huom.) mitä tarkoitetaan. Sitten viuhtomismerkkejä (viittomia) osaan myös.

Oon pieni ja söpö jackrusselinterrieri ja vasta kaupunkimuuttanu maalle uuteen kotiin. Vanhassa kodissa asuin pennusta saakka tähän ikään, melkeen 4-vuotta. Sielä oli kaks aikuista ja kaks ja nyt kolme lasta ja kissa, ja kaikkien kanssa mää tulin toimeen rakkaudellisesti, kunnes joku Algeeria-niminen päätti muuttaa meille kanssa! Ihan ylläripyllärinä varottamatta! Ja mulle piti löytää uus koti. Onneks uus emäntä ja vanha emäntä tunsi toisensa, ja vaikka uus emäntä ei ollu mua koskaan nähnykään niin se tunsi ja tiesi mut mutkain takaa ja kautta rantain. Ja sitten päätettiin että musta tulee kaupunkimuuttaja!

Mää oon kotiutunu tänne uuteen kotiin tosi hyvin ja vietän oikeeta koiran elämää. Oon taloyhtiön ehdoton suosikki, kun en hauku sisällä. Miksi mä nyt tuhlaisin energiaani johonkin metelöintiin, kun nukkuminenkin on niin ihanaa? Lisäks oon oikein kaunis, kiltti, tottelevainen, älykäs, nopea, leikkisä, nokkela, lempeä, hoivaava, rohkea, reipas ja supervaatimaton, kuten kaikkien terriereiden kuuluukin olla.

Mää kerron mun muuttopäivästä ja muistakin päivistä, kun saadaan tää lokikirja käyntiin. Hännänheilutus kaikille!

Mainokset